m a i n n e w s b a n d m e d i a c o n t a c t l i n k sb o o k
reviews interviews samples lyrics
location: reviews

Imperiumi

For Giving - For Getting ( Rage of Achilles 2003 )

Englantilainen Rage Of Achilles on lyhyehkön toimintansa aikana haalinut useammankin suomalaisen yhtyeen talliinsa, ja nyt on edustettuna Helsingissä 90-luvun puolivälin paikkeilla perustettu, kolme demoa ja yhden ep:n julkaissut Elenium, jonka debyyttialbumi edustaa hieman hankalasti määriteltävää genreä nimeltä progressiivinen death metal. Ensireaktio ja vertailukohde on yleensä Opeth, ja sen hengessä hieman liikutaankin, mutta Eleniumilla on vielä matkaa, jotta kyseisen ruotsalaissuuruuden tasolle päästään. Tosin vertailukohde on sen verran kova, että olisi kyllä kohtuutonta sellaista vaatia. Elenium seisoo aivan yhtä hyvin myös omilla jaloillaankin.

Yhtyeen tarjonta ei missään nimessä ole huonoimmasta päästä, kaukana sellaisesta, joskaan mitään valtavan ihmeellistäkään ei ole tarjolla. Soittotaitoa ei bändiltä silti puutu ja levyltä löytyy kikkailua ja tempovaihteluja parinkin levyn verran, mutta välillä levyn ideat jäävät puolitehoisiksi ja irrallisiksi.

Kymmenminuuttisia eepoksia ei levyltä löydy vaan kappaleet pysyttelevät viiden minuutin puolin ja toisin. Toisaalta hyvä asia, toisaalta ei. Kappaleissa ei ole pituuksien puolesta tyhjäkäyntiä, joten siinä mielessä sovitukset ovat onnistuneita. Oman pikku outouden levylle lisää Momentsin ja Subcreatorin välistä löytyvä "piilokappale". Joko elokuvasample tai sitten bändin oma, se ei krediiteistä selvinnyt, mutta kaipa kyseisellä kappaleella levyllä jokin tarkoitus on. Ilmeisesti yhtye on mieltynyt tällaisiin koska levyn myös päättää lyhyt klassinen instrumentaali.

Laulun suhteen örinäpuoli on kunnossa, mutta puhdas laulu on kuin fasaanin lento. Kokonaisuus ei puhtaan laulun tasosta pahemmin kärsi, mutta parannusta odottelen jatkon kannalta. En osaa sanoa, vaikuttaako tähän "suomalaisuus" vai muuten vain jokin yksittäinen asia, mutta joka tapauksessa sekin vähä, mitä levyllä on, ei soinut korvissani lainkaan hyvältä.

Mm. Nino Laurennen johdolla äänitetty levy jyrää mukavan tanakasti ja kun masteroinnista vastaa Finnvox ja Mika Jussila, ei valittamisen aihetta tuotannon puolelta pitäisi olla. Koko kuusimiehisen yhtyeen omat tontit kuuluvat selkeästi eikä puuroutumista kuulu. Debyyttilevyksi siis kaiken kaikkiaan tiukkaa tavaraa, mutta jatkon kannalta ainakin sitä puhdasta laulua sopii parannella ja kokeilla rohkeampia sovitusratkaisuja niin bändillä on hyvä tulevaisuus edessään.

8,5 / 10

Janne Rintala
 
<< back